Eino Saari 2019

Eino Saari Ruusintorpan heinäkuun 2019 kirjailijana

Ruusintorpan kesävierasta on vastassa hengästyttävän kaunis sininen. Jään ihastelemaan torpan ulkoseinien värisävyä vielä pitkään sen jälkeen, kun kapsäkit ja nyssäkät on purettu autosta ja lapset kirmanneet kuka minnekin, Ingantuvan jyrkkiä portaita testaamaan, laiturin viertä kohoavia kiviä pitkin loikkimaan, tikkataulua asentamaan

Sain ilon ja kunnian kirjoittaa täällä esikoisromaaniani heinäkuun 2019 ajan. Teoksen muoto on dokumentaarinen romaani. Se käsittelee suomalaisten miesten suhdetta kosketukseen ja ilmestyy toivoakseni ensi vuoden aikana. Tiukkojen deadlinejen puutteessa otin kirjallisen työn suhteen rennosti ja keskityin mökkeilyyn. Miljöö tarjoaa siihen ihastuttavat puitteet. Ruusintorppa huokuu levonsijaa. Paikkaa on selvästi pidetty hyvänä niin kirjailijoidensa kuin Sivistysrahaston ja naapurin ihanan talonmies-Pekan toimesta. Tähän ketjuun ottaa mielellään osaa.

Piskuisessa Savonrannassa on kaikki, mitä satunnainen matkailija tarvitsee: kauppa, uimaranta, kivoja kujia, kirjasto, hulppea venesatama, metsämansikkajemmoja, aivan kohtuulliset mustikka-apajat, kiehtova vesistö norppineen ja hätkähdyttäviä yksityiskohtia, kuten Piippuhalli ja Paola Suhosen pornoaiheinen näyttely vanhalla terveysasemalla. Ventovieraanvaraisuus istuu. Perille tietää tulleensa viimeistään siinä vaiheessa, kun kyläläiset pysähtyvät tuttavalliseen jutunvaihtoon mansikkatiskillä.

Päiväretkien ja yleisen mökkihumputtelun ohessa teimme retkiä Punkaharjulle, Kerimäelle ja Savonlinnaan. Erityissuositukset Luston metsämuseolle! Lasten kanssa tuli kahlattua Pottereita ja kannettua kirjaston myyntirekistä kaikki Demit ja Hevoshullut kesälukemisiksi. Iltaisin kokeilin kalaonneani lammessa ja soutelin aika ajoin Kaitajärven puolelle. Kun nätisti pyysi, sai saalistakin. Rakkaita ystäviäkin ehti käydä kylässä.

Pihamaan eläimistö tuli myös tutuksi. Alkukuusta teini-ikäinen lokki äiteineen teki kiivaita lentoharjoituksia laiturin nokasta käsin. Kesy suursorsaperhe viihtyi auringonottajien jaloissa. Sudenkorennot pörräsivät, Pappilantietä pitkin viiletti kettu ja iltaisin talonpieliä pitkin kehräsi sapuskaa etsivä maatiaiskissa.

Kirjoitan tätä viimeisenä residenssiaamunani. Lähtöä on tehty jo pari päivää: pyyhitty pölyt, mietitty kuuluisiko Ruusintorpan talonviertä koristavia hämähäkinseittejä hätistää vai jättää silleen, katsottu saunapuut seuraaville. Tekeillä olevan kirjankin rivit tuntuvat hengittävimmiltä kuin kuukausi sitten.

Kaikkea täällä tulee ikävä.

Eino Saari

Verkkosivumme käyttää evästeitä saadaksesi parhaan käyttökokemuksen. Jatkaessasi sivuston käyttöä hyväksyt evästeet. Lue lisää