Asiamies Jaakko Kuusela

Kaiken työn tekijä ja osaaja Jaakko Kuusela.

Nummelan työväentalon pihalle pystytettiin ministeri Veikko Hellen muistomerkki. Paljastusjuhlaa kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hänen ympärillään vasemmalta kivenveistäjä Kari Laine, Jaakko Kuusela, työväenyhdistyksen puheenjohtaja Anu Rajajärvi sekä patsaan suunnitellut Erkki Kannosto.

Väinö Tannerin 100-vuotisjuhlaa ja patsasta valmisteleva toimikunta palaverissa eduskunnassa. Oikealta KSR:n valtuuskunnan puheenjohtaja Erkki Ranne, pääjohtaja Ylermi Runko, ministeri Veikko Helle, kuvanveistäjä Kari Juva, KSR:n puheenjohtaja Jaakko Kuusela ja asiamies Olavi Hurri.

”Olen saanut tehdä tärkeää työtä”
 

Kuuselan Jaska täytti viime vuonna 70 vuotta. Kansan Sivistysrahaston entistä asiamiestä ei tarvitse paljon esitellä. Hän on tuttu työväenliikkeen riennoista useilta vuosikymmeniltä ja vielä useammilta rintamilta.

Kansan Sivistysrahaston entinen asiamies Jaakko Kuusela täytti maaliskuussa 70 vuotta. Hän ohjasi edellisten täyskymmeniensä tapaan onnittelunsa Kansan Sivistysrahaston tilille kunnioituksesta vanhaa työnantajaa kohtaan.

”Onnittelut menivät kolmeen osaan. Eläkkeensaajien päiväkonsertin onnittelut menivät kuorolle, sukulaiseni ja tuttavani kokoontuivat juhlimaan teatteriin ja rahat menivät teatterille. Kaikki muu meni KSR:lle. Ratkaisu ei ollut vaikea.”

Kuusela on ollut nyt kymmenen vuotta eläkkeellä. Hän aloitti KSR:ssä vuonna 1987.

”Kuusitoista vuotta on pitkä taival. KSR oli työmaana sikäli hyvä, että se antoi mahdollisuuden yhteiskunnalliseen osallistumiseen kenties jaloimmassa muodossa.”

Kirjekukkien kehittäjä
 

Kansan Sivistysrahaston kirjekukat ovat Jaakko Kuuselan ensimmäisiä ideoita asiamiehenä 1980-luvun lopulla. Ajatus sai alkunsa Kuuselan ystävän 50-vuotisjuhlissa Joensuussa. Pöydällä oli Kalevi Sorsan lähettämä sähkösanoma.

”Ajattelin, että meillä on adressit, muttei kevyempää tuotetta. Se kiusasi minua. Asuin siihen aikaan Lauttasaaressa ja kävelin rannassa. Ajatus jäi itämään ja uimarannan kohdalla keksin tämän kirjekukka -nimen. Se on yksi huimimpia ideoitani.”

Kuusela on ollut toteuttamassa presidenttien juhlapäiväkeräyksiä. Kuuselan mukaan monet olivat sitä mieltä, että ”vähän parempien ihmisten” tulisi mennä vähän ”arvokkaimpiin” rahastoihin. Työväen presidentit huomioivat, että ne pitäisi jakaa kaikkien kesken.

”Se oli aikamoinen voitto KSR:lle. Edeltäjäni Olavi Hurri organisoi Mauno Koiviston ensimmäisen keräyksen ja ne ovat jatkuneet siitä lähtien. Se on ollut merkittävä polunaukaisija.”

Vuonna 2001 Kuusela ja KSR mahdollistivat Toholammin kunnassa Matti Lepistön muistomerkin paljastamisen. Tuona vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta miehen syntymästä.

”Matti Lepistö oli kansanedustaja, ministeri ja pitkäaikainen työväenliikkeen vaikuttaja. KSR:n Pohjanmaan rahasto kantaa hänen nimeään. Muistomerkki on paikallishistoriallisesti merkittävä ja nosti Lepistön hänelle kuuluvaan asemaan synnyinkunnassaan.”

”Minulla on ollut kysyntää”
 

Kun Jaakko Kuusela aloitti Kansan Sivistysrahastossa, se oli omassa säätiöluokassaan vielä vaatimaton. Iso kehitys alkoi vasta 1980-luvun alussa.

”KSR pysyi tavallaan Kustannus Oy Tammen pöytälaatikossa siihen asti, kunnes Olavi Hurri alkoi pohtia, että pitäisikö se ottaa sieltä pois. Päätimme ottaa. Hurri rupesi asiamieheksi ja minä hallituksen puheenjohtajaksi.”

Kuuselan mukaan merkittävin tekijä kehityksessä oli se, että KSR tuotiin esiin, siitä puhuttiin ja sille etsittiin käyttötarkoitusta. Hurri ja Kuusela lähtivät ajamaan ja avaamaan Kansan Sivistysrahastoa rahastoksi muitten rahastojen joukkoon.

”Apurahapolitiikan on oltava sellaista, että lahjoitukset tunnetaan mielekkäiksi. Kansan Sivistysrahastoon kertyvän rahan pitää palvella sen lahjoittajien arvomaailman keskeisten näkemysten edistämistä.”

Kun Olavi Hurri sitten jäi asiamiehen tehtävästä ansaitulle eläkkeelle 80-luvun lopussa, päättävät tahot halusivat Kuuselan hänen seuraajakseen.

”Minulla on ollut kysyntää ja olen sattunut osumaan oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Se on ihmiselle kohtalon kysymys. Hänellä on tietyn aikaa kysyntää, ja kun se loppuu, hän jää eläkkeelle. Minulle kävi juuri niin”, Kuusela naurahtaa.

Työ josta tykätä
 

Jaakko Kuusela on ehtinyt tehdä työväenliikkeessä pitkän päivätyön jo tähän mennessä. Hän tuli liikkeeseen mukaan nuorena miehenä vuonna 1962, ennen armeijaa.

Ennen työtään Kansan Sivistysrahastossa hän ehti työskennellä niin Nuorissa Kotkissa, nuorisoliitossa, puolueessa, Työväen kuntoliitossa kuin Kultareunassa. Sivuhommina hoituivat yhtä lailla presidentti Mauno Koiviston suurten vaalikiertueiden vetovastuut 1982 ja 1988 tai Eero Heinäluoman ja Maarit Feldt-Rannan vaalityöryhmien vetämiset eduskuntavaaleissa.

”Olen ollut melkein kaikkialla muualla paitsi naisliitossa. Olen vähän uhkaillut, että tekisin siitä tasa-arvovaltuutetulle valituksen”, Kuusela sanoo pilke silmäkulmassa.

Työväenliike on antanut Kuuselalle leivän pöytään, mutta hän kertoo myös tykänneensä aina työstään.

”Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä työtä, minkä olen kokenut tärkeäksi. Olen tykännyt kaikesta työstä, mikä minulle on annettu. Moni joutuu tekemään vain jotain duunia koko ikänsä leivän pitimiksi.”

Jaakko Kuusela on ollut kymmenen vuotta eläkkeellä. Hän kertoo, että töihin ei ole tehnyt mieli palata kertaakaan.

”Siinä ei ole mitään negatiivista entisiä työnantajiani suuntaan. Oma tontti on hoidettu ja olen vihdoin voinut antaa aikaa myös harrastuksilleni.”

Vesiurheilua ja matkustelua
 

Kuusela on aktiivisesti mukana vesiurheiluseura Uppotukeissa. Suurin osa ryhmän noin 30 jäsenestä on eläkeläisiä. Ryhmä kokoontuu joka arkiaamu kymmentä vaille kuusi Järvenpään uimahallin ovella.

”Taistelemme hukkumista vastaan puoli tuntia. Kilometrillisiä saavutuksia tai tavoitteita ei ole. Sen jälkeen juomme kahvit ja parannamme maailmaa. Se on minulle joka-aamuinen ja tärkeä yhteisö.”

Kuusela harrastaa myös matkustelua. Ulkomailla kuluu pari kuukautta vuodessa. Hänellä on kaverinsa kanssa mökki Unkarissa, ja Kuusela järjestää maahan ryhmämatkoja.

”Pohjois-Karjala on minulle toinen tärkeä alue. Loukkaamatta täällä asuvia kavereita voisi sanoa, että parhaat kaverini ovat sieltä. Itse olen paljasjalkainen järvenpääläinen, mutta sen verran vaurastunut, että on kengät jalassa.”

Järjestötoimintaa Kuusela ei sentään kokonaan ole jättänyt. Hän on muun muassa Kivipuiston palvelukotisäätiön hallituksen puheenjohtaja.

”Järjestöihmisenä minulla on kysyntää vieläkin”, sanoo Kuuselan Jaska, tuttu kaikille.

Teksti: Antti Halonen

Kuvat: Antti Halonen, Jaakko Kuuselan arkisto