Pentinkulmalta etelään

Lasse Tanhuanpää tutkii Urjalan työväenyhdistyksen vaiheita.

”Työväentalo seisoi männikkömäellään omituisen hylätyn näköisenä, sillä yhdistyksen toiminta oli lamassa. Torppareilla oli paljon muuta ajateltavaa, eivätkä kartanon alustalaiset oikein uskaltaneet enää käydä yhdistyksessä. Janne oli saanut talon takaisin suojeluskunnan hallusta pitkällisen riidan jälkeen, mutta vähän oli sinne tulijoita.”

Väinö Linna kuvasi näillä sanoilla Pentinkulman Työväenyhdistys Riennon tilaa kansalaissodan jäljiltä kirjassaan Täällä Pohjantähden alla. Toki Linnan tarina on fiktiota, tarinaa. Se kuitenkin tiedetään, että tuon työväentalon ja yhdistyksen esikuva oli ollut todellisuudessa Honkolassa, Urjalan pohjoiskulmalla.

Kun historian opiskelija Lasse Tanhuanpää valitsi pro gradunsa aiheeksi Urjalan Huhdin työväenyhdistyksen vaiheet 1918-1933, ei tässä kohtaa voi välttyä rinnastuksilta Pohjantähteen. Yhteneväisyyttä löytyy, joskin erojakin.

”Huhdin työväenyhdistyksen jäsenistä suurin osa oli työmiehiä, eikä torppareita, kuten maanviljelysvaltaisessa Honkolassa. Vuosisata sitten Urjalassa oli yli kymmenen työväenyhdistystä”, Tanhuanpää aloittaa perusasialla.

Monipuolinen tutkimusaineisto

 

Lasse Tanhuanpään tarkastelutapa tutkimuksessa lähtee ruohonjuuritasolta. Hän luettelee päälähteikseen työväenyhdistyksen ja Huhdin nuoriso-osaston jäsenluettelot, pöytäkirjat ja muut asiakirjat. Mikä huomionarvoista, nämä paperit ovat edelleen työväenyhdistyksen hallussa.

”Näiden lisäksi käytän lähteenäni Urjalan sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön pöytäkirjoja, Hämeen eteläisen vaalipiirin sosialidemokraattisen piirijärjestön vuosikokousten pöytäkirjoja sekä Urjalan kunnanvaltuuston pöytäkirjoja. Muiden Urjalassa toimineiden yhdistysten osalta olen käynyt läpi Urjalan suojeluskunnan sekä nuorisoseuran aineistoa”, Tanhuanpää kuvailee tutkimustyötään.

Dramaattisen ja verisen sisällissodan ajan keskeisenä aineistona toimivat valtiorikosoikeuden dokumentit sekä Urjalan kirkkoherranvirastossa säilytettävä rikoskirja. Tanhuanpää on tutustunut myös Työväen Arkiston ja Kansanperinteen arkistojen muistitietokokoelmiin sekä Urjalan valtuuston pöytäkirjoihin.

Kaksi lehteä, kaksi tarinaa


Yksi arkistolähde herättää heti mielenkiinnon. Tanhuanpää on lueskellut Hämeen Voiman, myöhemmin Hämeen Kansan ja Urjalan Sanomien numeroita tutkimusajalta.

Pohjantähdessä mainitaan työväenlehti kolmessa yhteydessä. Laurilan Anttoon häätöä tuli seuraamaan Kansan Lehden toimittaja. Myöhemmin Kivivuoren Otto irvaili kartanon pehtoorille, että hänen hevosensakin on varmaan lukenut Kansan Lehteä, kun työnjohtaja haukkui sen yhtä laiskaksi kuin isäntänsä. Kolmannessa, sisällissodan jälkeisessä kohtauksessa Otto hakee kaupasta ”totuuden torvensa”, valtakunnallisen Suomen Sosialidemokraatin.

Mistä moinen erilaisuus? Tanhuanpään selitys tähän on yksinkertainen. Urjala kuului vuoden 1906 vaaliuudistuksessa Hämeen eteläiseen vaalipiiriin, kuten edelleenkin. Hämeen kansa painettiin Hämeenlinnassa. Tampere – jossa Kansan Lehti ilmestyi – taas sijaitsee peninkulmissa mitaten lähempänä.

Naiset pitävät toimintaa yllä
 

Sisällissodan vaikutus työväenyhdistyksen toimintaan käy hyvin selville jäsenlukujen kehityksestä. Kun ennen sotaa Huhdin työväenyhdistyksessä oli jäseniä 110, heti sodan jälkeen heitä oli 66 – naisten osuus oli suhteessa selvästi kasvanut. Kun päästiin oikeistopuhurin vuosiin 1930-luvun taitteessa, jäseniä oli enää alle 20.

”Sodan jälkeen Huhdin työväentalo oli takavarikossa, ja kokoukset pidettiin Aino Salon kotona. Toiminta käynnistyi toden teolla uudelleen kesällä 1919, kun työväentalo saatiin takaisin. Vuoden 1919 kunnallisvaalit vauhdittivat tärkeässä osassa sosialidemokraattien uutta nousua.”

Kuten niin monessa muussakin paikassa, Urjalassakin toiminnan aktiivisuus perustui muutamaan keskeiseen aktiiviseen vaikuttajaan. Nimiä riittää, kun Urjalassa riitti yhdistyksiäkin. Tanhuanpään sanoista erottuvat Huhdin Ty:n puheenjohtaja Oskari Härmä ja sihteeri Aino Salo.

”Lapualaisvuosien jäsenkatoon vaikutti suuri pelko siitä, että lapualaisisännät eivät olisi ottaneet yhdistyksen jäseniä töihin. Lisäksi Urjalassa oli kokoontumiskielto lapsihalvausepidemian vuoksi – tosin lapualaiset eivät sitä noudattaneet. Kun kansanedustaja Otti Toivonen oli puhumassa Huhdin työväentalolla, pöytäkirjan mukaan paikalla oli muutamia johtokunnan jäseniä, muut olivat lapualaisia.”

Väki pysyi yhdistyksessä
 

Vielä yksi mielenkiintoinen seikka avautuu Tanhuanpään tutkimuksessa. Sisällissodan jälkeen työväenliike jakautui sosialidemokraatteihin ja kommunistien Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen, kun SKP oli laiton. Urjalassa rivit tiivistyivät sosialidemokraattien ympärille.

Kommunistit eivät saaneet jalansijaa Urjalan muissakaan yhdistyksissä, vaan ne pysyivät SDP:n jäseninä. Lasse Tanhuan keväällä 2014 valmistuva pro gradu –tutkimus kertoo siihen johtaneista syistä. Lasse Tanhuanpää osoittaa olevansa kunnollinen ja tunnollinen tutkimustyön tekijä, sillä hänkin liittää tutun sanan valmistusajankohdan eteen: ”Toivottavasti”.

Teksti ja kuvat: Jukka Halonen